Oola opiskelee markkinointia

Oppimispäiväkirja humanistilta

Kulttuurintuottaja ja tiedottamista koskeva lainsäädäntö maaliskuu 18, 2009

Filed under: Uncategorized — oolalaa @ 9:39 pm

Kuten jokaista meitä, alasta tai asemasta riippumatta, myös kulttuurintuottajaa sitovat työssään useat lakipykälät, jotka on hyvä muistaa työtä tehdessä. Pelkästään kulttuurialan sisällä eri osa-alueissa on paljon eroja. Tiedottamisessa on hyvä tietää, mitä saa julkaista ja milloin.

Tiedottamisessa keskeisempiä lakipykäliä ovat:

– Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta
– Hallintolaki
– Yhteistoimintalainsäädäntö
– Painovapauslaki
– Henkilötietolaki
– Tekijäinoikeuslainsäädäntö

Lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta tarkoittaa, että kaikki viranomaisten julkaisemat asiakirjat ovat julkisia, ellei toisin ole säädetty. Kulttuurialalla tämä voi tarkoittaa esimerkiksi läänin kulttuuritoimea, opetustoimea ja lääninhallitusta. Tämä laki on hyvä muistaa myös toimiessaan luottamustehtävissä, kuten lautakunnissa, komiteoissa ja neuvottelukunnissa. Laki mahdollistaa tavallisen tallaajan saada tietoa viranomaisten toiminnasta, kuten käsiteltävistä asioista ja antaa mahdollisuuden julkiseen keskusteluun.
Hallintolaki taas on erittäin merkittävässä asemassa, etenkin julkishallinnossa. Sen tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa, sekä oikeusturvaa hallintoasioissa. Lain tarkoituksena on myös edistää hallinnon palvelujen laatua ja tuloksellisuutta.
Yhteistoimintalainsäädäntö, eli näin kavereiden kesken YT-laki on yhteisöjen sisäisen viestinnän kannalta tärkeä pykälä. Yhteisöjen sisäinen tiedostus on näin siis laissa säädetty velvoite, eikä vain sen toiminnan kannalta suotava pakkopulla. Säädännön tavoitteena on lisätä työntekijän mahdollisuutta vaikuttaa työpaikkansa päätöksentekoon. Tämän lain piiriin kuuluu myös viimeaikoina paljon keskustelua herättäneet työntekijöiden tekninen valvonta, jonka tunnemme nykyisin Lex Nokian kautta paremminkin. Laki velvoittaa yrityksen tiedottamaan työntekijöitään työtehtävien tai työolosuhteiden (irtisanomiset, firman uudet tilat..) muutoksista.
Painovapauslaki liittyy yleiseen sananvapauteen ja sen mukaisesti jokaisella on oikeus viranomaisten ennalta estämättä julkaista painokirjoituksia, jotka on tehty lainsäädösten puitteissa. Tämä koskee etenkin tahoja, jotka julkaisevat lehtiä ja kausijulkaisuja; mikäli ne ilmestyvät määrätyn nimisenä vähintään neljä kertaa vuodessa, on kustantajan tehtävä etukäteen ilmoitus lehden ilmestymisestä. Ilmoitukseen tulee myös merkitä henkilö, päätoimittaja, joka valvoo kirjoituksen julkaisemista määräten sen sisällöstä. Näin päätoimittajan vastuu on myös rikosoikeudellinen.
Henkilötietolaki toteuttaa yksityiselämän suojaa ja muista sen turvaavia perusoikeuksia henkilötietoja käsitellessä sekä edistää hyvän tietojenkäsittelytavan kehittämistä ja noudattamista. Tämä laki tulee ottaa huomioon aina, kun rakennetaan erilaisia rekisterejä viestinnän tai markkinoinnin käyttöön.
Tekijäinoikeuslainsäädäntö on kulttuurintuottajalle oleellisin, mutta myös muistettava tiedottamisessa. Se suojaa teosta, valokuvaa, teoksen esitystä, äänitallennetta, radio –ja tv-lähetystä sekä luetteloa yms. On lainvastaista näin kopioida tai tallentaa saatika välittää teoksia luvatta muussa kuin yksityisessä käytössä. On hyvä muistaa, että internetissä sovellettavat tekijänoikeudet ovat aivan samat kuin muuallakin.

Muita tiedottajan työhön vaikuttavia lakeja ovat esimerkiksi tavaramerkkilaki, laki yksityisyyden suojasta televisioviestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta jne. Kannattaa aina ottaa selvää alaansa ja toimenkuvaansa liittyvistä lainsäädännöistä, jolloin on helppo tiedostaa mahdolliset sudenkuopat ja toimia säädösten puitteissa.

Mitä tämä siis meinaa kulttuurintuottajan näkökulmasta? Joutuessaan työtehtävissään vastaamaan tiedotuksesta tai tuottamaan sen piiriin liittyviä asioita on hyvä muistaa yleiset säädökset ja terve järki. Tiedotus on kuitenkin tapahtuman ja sen tekijöitä leimaava osa: hyvin, hyvällä maulla ja järkevästi hoidettu tiedotus kokonaisuutena on tapahtuman kuva. Parhaimmillaan tuottaja voi saada isoa porua aikaiseksi, joutua raastupaan vastaamaan sanoistaan tai tiedotus ei saa vastakaikua potentiaalisilta asiakkailta. Polemiikki viranomaisten kanssa ei koskaan tuo hyvää hehkua tuottajan nimelle ja suomessa piirien ollessa pienet usein pienetkin asiat tulevat joskus julki. Esimerkkejä tiedotukseen liittyvistä ongelmista ja lakisotkuista olisi montakin ladella, mutta syyllistyisin siinä itse kenties jo kunnianloukkaukseen, solvaamiseen ja muutenkin epäkypsään, osoittelevaan käytökseen. Nämä keskustelut voin jättää sovinnolla kahvipöytään kollegoiden kanssa, enkä julkaista niitä tässä artikkelissa. Lait ja säädökset eivät ole asia, joka tulee olankohautuksella vain ohittaa, sillä usein ne tulevat vastaan yllättävissäkin paikoissa alallamme. On hyvä siis ottaa selvää ja tietää millä jäätiköllä keppiään loskaan sörkkii (tai parempi olla sörkkimättä lainkaan).

Lisätietoja lakisäädöksistä löytyy erinomaisesta http://www.finlex.fi verkkosivustolta.

 

Pää sanoo Prii. helmikuu 24, 2008

Filed under: Uncategorized — oolalaa @ 9:12 pm

Loma aka itsenäisen työskentelyn viikko alkoi puhtia ja energiaa täynnä. Lähdin heti perjantaina kotiin Isäni luokse Sotkamon korpeen mukanani kirja, muistiinpanot, kannettava tietokone, mollukka 3G modeemi tietäen ettei paikalla ole kuitenkaan mitään tekemistä, jolloin voin keskittyä täysin omiin touhuihini.

Kotosalla oli etelään verrattuna kovasti lunta ja kova pakkanen. Oli ihanaa päästä taas kotiin, jossa on lähimpään kyläkauppaan n.20km ja metsissä vaeltelee sudet. Ulkona on rikkoutumaton hiljaisuus. Moottorikelkalla pääsee lujaa ja sukset vievät hienoille laduille. Hengitin syvään raikasta, puhdasta ilmaa ja annoin mieleni rentoutua.

Kytkin koneen heti päälle huomaten, ettei internettini saa singaalia. Sotkamossa oleva linkkitorni oli siltikin liian kaukana. Isälläni ei ole vielä nettiä, hankinnassa kuulemma. Digiboxi on ja lautasantenni ynnä muut viihdeherkut. Välillä sain jonkin pienen singaalin niin, että ainoastaan messenger toimi hetken kerrallaan. Gmail tai Humakpro ei auennut edes 30min raksutuksen jälkeen.
Lauantaina heräsin siihen, että nenä vuoti kuin Niagara. Illalla nousi kova kuume. Keskiviikkoon asti tuli maattua laakereillani katsellen vain, kuinka naapurin nulikat mennä hurisivat moottorikelkan kanssa talon ohitse. Ulkoiltua tuli pienen ameebamaisen kävelyn verran lumisessa metsässä kuutamon valossa. Tietenkin, kun päästää kehon rentoutumaan pöpöarmeijat iskevät päälle. Pieni adrealiini pitää terveenä.

Turkuun palattuani kone sanoi tenkkapoo. Pe sain sen vihdoin puhdistettua pöpöistä ja toimimaan sulavasti, mutta sitten ihana Elisen mainostama 3G netti kyllä ei toimi, kuin pätkissä.
Tänäänkin yrittäessäni avata Humakprota netti kaatuu joka kerta.

Nyt flunssa alkaa olla historiaa, kone toimii, netti jotenkuten ja on sunnuntai-ilta. Hyvä viikko, kertakaikkiaan! Ulkona sataa kaatamalla vettä ja ilmassa on lepän/pajun siitepölyä (atshii), kotikotona on -16 astetta pakkasta ja lunta tullut keskiviikon jälkeen 20 senttiä lisää.

Ja mitä sain aikaan tämän viikon aikana? En rehellisesti yhtään mitään, paitsi todella äkäisen, väsyneen mielen, joka on suuresti loman tarpeessa.
Koneellisen pyykkiä pesin tänään.

”…kunnes päästä kuuluu Prii.”

 

Ai, Daa? helmikuu 11, 2008

Filed under: Uncategorized — oolalaa @ 9:25 pm

Viime viikolla vietimme tiimimme (ihanat neitokaiset Laura, Anni ja Budoor) kanssa iltapäivän työhuoneella, jossa työskenteli kaksi nuorta desing-yrittäjää. Vaikka naisten nimet olivatkin aluksi minulle tuntemattomia molempien työt olivatkin tuttuja ja toisen henkilöistä tunsin menneisyydestäni naaman perusteella (pieni kaupunki!). Tapaamisen tarkoituksena oli tutustua molempien työhön, yrityskuvaan, tuotekuvaan, kokonaisuuteen, jonka pohjalta tulemme tekemään molemmille markkinointisuunnitelman. Tapaaminen oli hedelmällinen antaen usealle meille tehtävän ulkopuolisiakin ajatuksia, sekä näistä nousevia mahdollisuuksia. Mitä tekemistä kulttuurintuottajalla olisi desing-yrittäjien seassa? Vaikka mitä! Itse olin aivan hurmoksessa, kun pääsi keskustelemaan taas käsityöläisten kanssa, jotka pyrkivät korkealle; ala kuitenkin minulle tuttu opiskeltuani sitä aikaisemmin. Läheinen aihe, jota seuraan jatkuvasti medioista ja alan foorumeilta.
Tästä tulee varmasti mielenkiintoista ja haastavaa. Tehtävä on kuitenkin laajuudessaan suuri, vaikea (kun aikaisemmin emme mitään vastaava ole tehneet), mutta oppimiskokemuksena silti korvaamaton sekä tärkeä. Olen iloinen, että aihe on minulle oikeasti mieluinen ja kontaktit ihastuttavia. Tiiminikin on mainio, joten emmeköhän saa hyvää ideariiheä tässä aikaiseksi.

Olemme käsitelleen tuotteistamista (esim. ryhmäni teki esitelmän mielestämme täysin tuotteistetusta paketista eli Pop Idols-formaatista) ja markkinointiviestintää. Jälkimmäistä olenkin kuin vahingossa käsitellyt edellisessä kirjoituksessani käsitellessäni minua puhuttelevia ja hyviä mainoksia. Meille annettiin tehtäväksi tarkastella Hansakorttelissa sijaitsevan mainosnäyttelyn palkittuja mainoksia AIDA-kaavan kautta, mutta itse en paikalle päässyt. Kuin vahingossa olin kyllä käynyt katsomassa näyttelyn läpi edellisenä päivänä muistaen jotain, mutta en niin paljon, että lähtisin analysoimaan yksittäisiä mokomia läpi. Tärkeintä itselleni on ymmärtää, miten AIDA toimii.
Tällä kaaviolla kuvataan vaikutushierarkioita; kirjainyhdistelmä tulee sanoista attention, interest, desire ja action. Sen avulla voidaan määritellä, miten valmiit markkinat ovat ostamaan tuotetta.

Kaavan vaiheet:
Havaitseminen eli asiakas huomaa, että tuote on olemassa;
Kiinnostuminen asiakkaan puolelta (koska tuote vaikuttaa täyttävän hänen tarpeensa);
Haluaminen eli asiakas haluaa ostaa tuotteen;
Toimiminen eli asiakas ostaa tuotteen.

Nykyaikaisessa mainonnassa ensimmäisiä kahta kohtaa korostetaan usein tai ainakin siltä tuntuu. Silti viimeiset kaksi voivat olla lopulta ne hiirenloukut, joihin koko tuotteen mainostus kaatuu. Kun keskitytään liikaa tuottamaan havaitsijalle tahto haluta ja toimia, voi näpsäkkä kilpailija tarttua jo toimeen vieden mahdolliset potentiaaliset asiakkaat nenän edestä. Kaavat taitavat olla kuitenkin täällä vain helpottamaan (?!?!) meidän tekevien toimia, vaikka maailma ei aina liikkuisikaan niiden määrittelemillä tavoilla.

 

Mielikuvia helmikuu 4, 2008

Filed under: Uncategorized — oolalaa @ 10:57 pm

Markkinoiden uusista tuulista puhuttaessa näytettiin loistavia esimerkkejä osuvista sissimarkkinoinnin onnistumisista, joissa mainonta oli viety ihmisten keskelle mieleenjäävin flyerein, mainoskuvin, tarroin ja kampanjoiden kera. Tästä tuli mieleen vain televisiomainokset, jotka ovat jääneet mieleen. Yksinkertaisesti huumaannun hyvistä mainoksista, jotka saavat nauramaan nerokkuudellaan. Aina jään pohtimaan, kuka tämänkin on taas keksinyt ja kehittänyt… Muutamia esimerkkejä näin illan ratoksi ja päivien hupsutukseksi:


Fonecta finder jäi ainakin mieleen ja palvelua olen käyttänytkin… Huu, mainonnan uhri!

Muita suomalaisia:
Tee työtä, jolla tarkoitus! Suomen puolustusvoimien nerokas mainoskampanja.

Lisääntykää ja täyttäkää asunnot! Kiintöistömaailmalla välähti. Kappale jää soimaan päähän.

Kova kuin elämä. Oululaisen jälkiuunileipä. Repesin totaalisesti tämän nähdessäni, sillä on jotenkin niin Suomalainen.

Tanskalaisilla välähtänyt niin, että silmissä ihan salamoi:

Sanottu jopa maailman parhaaksi mainokseksi, mutta tiedä siitä. Nerokas, mieleenpainuva ja älyttömän hilpeä!

Suosikkimainokseni kaikista:

Tulipas himo olutta…. Näyttävä ja kappale jää rallattamaan päähän. Paras ystäväni asustaa nykyään Uudessa Seelannissa esitellen tämän pätkän minulle. Siellä oli töllössä myös nerokas kampanja rattijuopumusta vastaan.

 

Markkinoiden kilpailumenetelmiä, sponsorointia ja sissimarkkinointia!

Filed under: Uncategorized — oolalaa @ 10:17 pm

Netti toimii tasan silloin, kun sitä huvittaa ja muutenkin asiat menevät päin mäntyä niin, että lumi vain pöllyää. Yksin asuessa täytyy luottaa vain omaan herätyskelloon, että nousee aamulla ylös ajoissa. Minut on kirottu rikkinäisellä mokomalla. Ostetaan sumutorvi! Hävettää olla pois tunneilta, sillä tämä oikeasti kiinnostaa minua. Onneksi foorumeilta, kirjoista, internetistä ja opiskelijatovereiden blogeista löytyy asiaa tunnin aiheista, joten pääsen kärryille.

Huomannut, että todella asiat jäävät mieleen helpommin, kun käsittelen ne tänne blogiin. Kun tiedän, että tätä vielä käydään lukemassa, joudun oikeasti näkemään tekstiasuun vaivaa. Tai ainakin näin yritän. Mutta siis, itse aiheisiin!

Luennolla käsiteltiin 4P-markkinointia, joka itselleni nostaa heti puhekuplaan vain liudan kysymysmerkkejä. Kuulostaa aivan kuin 4H-kerholta… Kuitenkin kun otan asiasta enemmän selvää huomaan, että kyse on aivan jostain muusta!
4P on 1960-luvun alussa Jerome McCarthyn lanseerama kilpailukeinomalli, joka onkin eniten käytetty luokitteluperuste markkinoinnin kilpailukeinoille. Vuosien saatossa siihen on lisäilty P-kirjaimella alkavia sanoja aina 15P:hen asti. Malli toimii hyvin halpojen kulutushyödykkeiden markkinoinnissa, joissa ajatellaan enemmän markkinointia yrityksen näkökulmasta kuin asiakkaan. Eli markkinointi suuntautuu vain ulospäin kuluttajille, eikä keskity asiakkaiden säilyttämiseen. Malli on myös nähty liian yrityskeskeisenä, yksinkertaistavana ja ulospäinsuuntautuneena.
Termin 4 P:tä tulevat sanoista Product, Price, Place ja Promotion. Kilpailukeinomallien tarkoitus on vaikuttaa kuluttajan käyttäytymiseen ja auttaa näin saavuttamaan markkinoinnille asetettuja tavoitteita.

Product eli tuote: tunnistettava merkki, nimi, pakkaus ja muotoilu, jota tarjotaan markkinoille huomattavaksi ja ostettavaksi.

Price eli hinta: markkinoinnin keskeinen väline, tuotteen arvon mittari ja muodostaja. Hinta on myös ainoa kilpailukeino, mikä tuottaa tulosta. Muista tulee vain kustannuksia.

Placement, eli paikka ja saatavuus: tuotteen tulee olla asiakkaan helposti saatavilla, vähäisin ponnistuksin.

Promotion eli markkinointiviestintä: suunnataan kohderyhmän ja tavoitteiden mukaan. Valitaan se media joka tavoittaa parhaiten tuotteen kohderyhmän, ja täten saadaan asiakkaita. Mainonta, myynninedistäminen (mm.kilpailut,promot,messut), suhdetoiminta ja myyntityö kuuluvat asiaan.

Vuonna 1981 4P-mallia laajennettiin 7P:hen asti, jolloin mukaan lisättiin people eli ihmiset (Asiakaskontaktissa olevien työntekijöiden vaikutus), process eli asiakaspalvelu (Hyvästä palvelusta kerrotaan kolmelle ja huonosta yhdelletoista. Yhden kielteisen kokemuksen korjaaminen vaatii 12 myönteistä kokemusta. Mietipäs sitä!!!) sekä physical evidence eli tuotteen fyysinen ulkoasu (palveluun liittyy asioita jotka koetaan, vaikkei niistä suoranaisesti makseta).

Oli sitten P-kirjaimia kuinka monta tahansa mallissa peräkkäin on niiden kaikkien päämäärä sama: auttaa tekemään tuotteestaan myydymmän ja näkyvämmän.

Markkinointiviestinnän tavoitteita ovat yrityksen ja sen tuotteiden tunnetuksi tekeminen, yrityksestä syntyvien mielikuvien parantaminen sekä luonnollisesti kannattava myynti. Viestinnän eli mainonnan muoto valitaan tavoitteen, kohderyhmän, tuotteen ominaisuuksien, kilpailijoiden sekä taloudellisuuden perusteella.
Markkinointisuunnitelma laaditaan yrityksen ominaisuuksia sekä sen markkinoita ja kilpailijoita analysoimalla; se voidaan laatia koskemaan pidempiä aikoja, esimerkiksi vuosia, mutta toisaalta myös viikko- ja päiväkohtaisesti, esimerkiksi kampanjoita varten.

Sponsoroiti on kiinnostava aihe, josta itse toivon oppivani vielä paljon. Taitolaji sekin, löytää ja saada paljon sponsoroijia. Kuulostaa kovin yksinkertaiselta: omissa mielikuvissani sponsorointi on sitä, että joku taho antaa varoja ja logonsa käytettäväksi kun sitä kauniisti, asiallisesti pyytää saaden näin omaa tuotettaan näkyvämmäksi. Mustavalkoista ja kärjistynyttä ajattelua, jossa pieni totuuden hiven.
Sponsorointi ei ole aivan nykyajan juttuja, vaan jo antiikin ajoilla Roomassa sekä Kreikassa valtaapitävät rahoittivat tahoja, joilla tiesivät saavansa suosiotaan suuremmaksi. Nykyaikaisen sponsorointikulttuurin voidaan sanoa saaneen tuulta alleen 1960-luvulla kaupallisten televisiolähetysten alkaessa.

Kuten opettajammekin sanoo, mielenkiintoiseksi aiheen tekee kahden toisilleen niin erilaisen aiheen yhdistäminen eli busineksen ja kulttuurin. Sponsorointi on yhteistyötä, jossa kahdella osapuolella on samoja arvoja, ideoita ja tavotteita sekä yhteinen visio onnistuneesta projektista. Siksi sponsorit valitsevatkin tarkkaan kelle yrityksensä imagoa vuokraavat valitsien sen tahon sponsoroitavikseen, joista uskovat kohderyhmänsä olevan kiinnostuneita. Yhteistyön tulee olla luonnollisen oloista ja luontevaa; sponsorin ja sponsoroitavan arvot eivät saa riidellä keskenään räikeästi, vaan vaikuttaa sopivilta, että molemmat saavat yhteistyöstä mahdollisimman suuren hyödyn. Sponsoroijan tunnuksen näkeminen kohderyhmää miellyttävässä yhteydessä on varsin arvokasta tuotekuvan kehittämistä, joka johtaa parhaimmillaan tunnettavuuden paranemiseen ja myynnin kasvuun, eikä siksi omaa nimeä anneta kenen tahansa tapahtuman kylkijäisiksi. Pakko tässäkin lainata opettajan hupaisaa, mutta osuvaa esimerkkiä: ”Sponsorointi on vähän kuin parisuhde. Ilmassa pitää olla sähköä, yhteisiä toiveita ja tavoitteena on pidempiaikainen sitoutuminena eli ”yhdenyönjuttuja” kannattaa välttää. Hetken huumasta ei jää kuin ontto olo.” Ilman kumppanien yhteistä arvojen, tavoitteiden ja kiinnostuksen kohteiden muodostamaa aluetta, sponsoroinnista ei tule kuin kallista hyväntekeväisyyttä.

Kulttuurialalla ollessani markkinoinnin keinoista yksi sopivimpia onkin sissimarkkinointi, joka terminä on minulle aivan uusi ja muutenkin tullut vahvana uudistavana tekijänä ns. vanhanaikaisen massamediamarkkinoinnin rinnalle.
Yksinkertaistetusti se tarkoittaa epätyypillisiä markkinoinnin keinoja, jotka tuottavat hyviä tuloksia pienin panoksin. Sissimarkkinoija opiskelee asiakkaidensa ostokäyttäytymistä: hän tavoittelee suurten myyntilukujen sijaan hyvää tulosta. Keinot ovat maanläheisiä; sellaisia, jossa lähestytään kohderyhmää pehmeämmin henkilökohtaisella tasolla. Näistä hyvinä esimerkkeinä perinteiseen ”puskaradio” meininkiin luottava, uutisissakin viimeaikoina esillä ollut hopotus, street teamit (esim. fanit tekevät promotyötä bändeille; järjestelystä hyötyvät kaikki, sillä ensinnäkin että jokainen saa kokemusta promotyöstä myös sosiaalinen verkosto laajenee) ja buzz-markkinointi, joka toimii hopotuksen kanssa lähes samalla periaatteella. Näissä markkinointimuodoissa tavalliset tallaajat kertovat tuttavapiirilleen//ystävilleen/työkavereilleen mainostamastaan tuotteesta. Touhu ei ole aivan pyyteetöntä, vaan mainostelijat saavat ilmaiseksi mainostamiaan tuotteita. Tätä voi käyttää hyvin hyödykseen blogistaniassakin, jota olen seurannut jo useamman vuoden. Blogeissa on tulevaisuus, kuten opettajammekin asian asetteli. Web 2.0 on tuonut myös mainostamiseen aivan uusia ulottuvuuksia, jota vain tyhmä olisi käyttämättä hyödykseen!

Oola-laa! korut ovat varmasti uniikkeja ja tuovat kantajalleen aivan uutta, persoonallista ilmettä ulkonäköön. Suomalaista käsityötä, jossa jokainen koru on varmasti ainutlaatuinen yksilö, jollaista ei toista voi tulla vastaan!

Kröhömn…. En voinut vastustaa tätä kiusausta.

 

Tuotteistaminen tammikuu 31, 2008

Filed under: Uncategorized — oolalaa @ 12:00 am

(Tämänkin pienoisen entryn tekemiseen meni tunteja, kiitos Elisan internetin, joka oli välillä tunteja pois päältä)

Tänään en ollut opinahjossamme saatika tunnilla mukana, mutta onneksi humakpron foorumien anti ja opiskelijakollegoitteni blogien sisältö on antanut minulle osviittaa siitä, mitä tunnilla käsiteltiin. Harmittaa sinäänsä, että päivä jäi väliin niinkin harmillisen asian kuin migreenin takia. Sen siitä saa, kun elää yhteiskunnassa, jossa istutaan lähes koko ajan koneen äärellä niin, että huonosilmäisenä mokomat joutuvat suurelle rasitukselle aina ja vain.

Markkinointi ei ole mitään jos ei ole tuotetta, joka markkinoida. Tuotetta ei ole, jos ei palvelua/tapahtumaa/esinettä/asiaa tuotteista.
Yksinkertaisesti laitettuna tuotteistamisen ideana on tehdä markkinointi, hinnoittelu, ostaminen ja myyminen helpommaksi. Tarkoituksena on koota hyvä, napakka paketti, jota tarjota eteenpäin asiakasryhmälle. Tuotteistaminen ei koske pelkästään myytävää pakettia, vaan myös sen takana seisovaa tahoa. Myös se on tuote, joka kannattaa rakentaa hyvin. Parhaimmillaan palvelun/tuotteen takana on toimiva koneisto, jonka palat ajatellaan kohta kohdalta läpi. Jokaisella tekijällä on oma osaamisalueensa ja tehtävänsä. Näin helpottuu narujen käsissä pitäminen, eikä hommat monimutkaistu silloinkaan, kun pitäisi työlle etsiä uusi tekijä. Tiedetään tarkkaan mitä haetaan, mihin hommaan. Tätä kutsutaan sisäiseksi tuotteistamiseksi.
Itse pidän tätä erittäin tärkeänä asiana. Vaikka aluksi kuulostaakin siltä, että nysvätään liikaa pikku yksityiskohtien parissa tarkoituksena on tehdä työnteosta nopeaa ja kannattavaa. Kaikilla on hyvä mieli tehdä osaansa, kun tietävät tarkkaan, mitä se pitää sisällään.

Vaikka ei aivan heti uskoisikaan on etenkin kulttuurialalla tuotteistaminen pääsääntöisen tärkeää! Näin tuottajana esimerkiksi tapahtumaa markkinoidessa sen tuotteistaminen on lähes välttämätöntä, sillä näin kokonaiskuva tapahtumasta on selkeämpi ja tätä helpompi mainostaa, että oikea kohderyhmä saadaan saapumaan paikalle. Kun itsellekin on selvää, mistä tuotteessa on kysymys on sen tarjoaminen muille helppoa.

Tuotteistaminen on onnistunut, jos osaat vastata kysymykseen ”mitä myyt” helposti yhdellä lauseella ja kysymykseen ”kelle myyt” kahdella lauseella. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun lähdetään rakentamaan markkinointisuunnitelmaa (kannattaa pitää mielessä myös kohderyhmä, tapahtuman imago ja sisältö, myyntikanava, pääsylipun hinta, kilpailevat asiat ja ajankohta) tapahtumalle ja tuotteelle, joka tapahtuma meille tuottajille on.

Hyvä vinkkilinkki tähän loppuun: Kansalaisfoorumi: Kulttuuritapahtuman tuottaminen.

 

Johdantoa markkinointiin tammikuu 30, 2008

Filed under: Uncategorized — oolalaa @ 10:41 pm

Aloitetaanpas sangen hauskalla (?!), mutta ainakin kaiken kuvaavalla vitsillä:

Markkinointia naisen näkökulmasta: Olet bileissä. Näet siellä aivan jumalaisen ihanan nuoren miehen.
Menet hänen luokseen ja sanot: ”Olen aika hyvä sängyssä!”

Markkinointia miehen näkökulmasta: Olet bileissä. Näet siellä aivan jumalaisen ihanan nuoren naisen.
Menet hänen luokseen ja sanot hänelle ”Olen aika hyvä sängyssä ja sitä
paitsi jaksan koko yön yhteenmenoon!”
(Tämä on harhaanjohtavaa mainontaa, joka on lailla kiellettyä.)

Mikä on brändi? Markkinointi lähtee kuitenkin aina kunkin brändin, tuotteen, tarpeesta. Ennen kyse saattoi olla yhdestä tuotteesta ja sen näkyvästä logosta, jonka ympärille rakennettiin vahva kuva. Esiteltiin suma toiveita, odotuksia, joita tämä tuote ostajalle toteutti ja antoi. Lupauksia paremmasta, oli se sitten makuelämys tai toimivampi kotitalous, jota yksi imuri parantaa. Nykyisin brändi on kokonaisuus, jonka alla toimii yhtiö/yritys/työntekijöitä, jotka hekin ovat osa tätä tuotekuvaa. Pelkkä firman pukkaama tuotos ei tässä ole pääasia, vaan myös työntekijät, kenties jopa heidän työpaikat ja moraali ovat osa brändiä. ”Jos ostat tämän paidan olet yhtä cool kun mekin ja ihan varmasti tosi katu-uskottava ja eko.” Brändi on yhtä kuin tuotetta tuottavan yhtiön arvomaailma ja imago. On takuu laadusta ja siitä, että tarjolla on oikeasti jotain hyvää. Hyviä esimerkkejä tällaisista brändeistä voisi olla vaikka Apple, Coca Cola ja Nokia (jonka julkisuuskuva on kyllä viimeaikoina ristiriitaisuuksiensa tähden rapistunut). Kulttuurialalla voisi mainita vaikka Linna Teatterin Turusta, jolla on nykyisin suurempi yleisö kuin kaupungin teatterillamme. Kyse on brändistä, josta väki tietää saavansa varmasti hyvää teatteria. Myös julisteet yms markkinointi on aina ollut ainakin henkilökohtaisesti todeten todella tyylikästä ja hyvällä maulla toteutettua.

”Marketing, whether in the arts or in any other field of human enterprise is simply the active recognition by organizations that without costumers they have nothing but costs.”
(Creative arts marketing 1995)

Markkinointiin liittyy, kumma kyllä, yhä kovin katala kaiku. Heti sielunsa silmin nähdään huijari, lipeväkielinen myyntimies. jonka läheisyydestä poistut tavaran kanssa, jota et todellakaan ollut ostamassa. mutta tämän tyypin puheiden myötä tajusit tarvitsevasi kymmenen kiloa huonoja keksejä. Mielikuva on mustavalkoinen ja kärjistävä. Kenties ennen markkinointi keskittyi siihen, että luotiin tuote, jonka jälkeen luotiin väkimassalle tarve tälle tuotteelle. Kehitettiin vielä ylellisimpiä ja kalliimpia tuotteita, jota väki kyllä osti, kunnes ei ollut varaa ja varastot täyttyivät näillä romppeilla. Näin palkattiin sitten myyntimiehiä myymään tavaroita pois pahaa aavistamattomille.
Yleinen väärinkäsitys onkin, että markkinointi on juuri myyntiä! Markkinoinnin tavoitteenahan on juuri tehdä myynti tarvitsemattomaksi. Kun markkinointi on kunnossa, hoituu myyntikin itsestään.Itse viime kesällä myin eräässä tapahtumassa korujani jakaen pöytätilan kaverini kanssa, joka myy todella kieroja pehmoleluja, joilla saattaa olla useampi silmä, kaksi päätä, pyörivä pää, kolme jalkaa… Viimeisenä päivänä otuksia oli vielä roimasti, vaikkakin niitä oli mennyt pitkin viikonloppua oikein mukavasti kaupaksi. Vaihdoimme herttaista lähestymistapaa aggressiivisemmaksi niin, että huutelimme ohikulkioille ”Rumia pupuja älyttömän kalliilla!” ”Osta animenörtti ruma pupu niin varmasti irtoaa piparia lolita-tytöiltä!” ”osta poika pupu, jolla on silmää vain sulle! (kääntäen pupun takapuolessa olevaa silmää esiin tuijottamaan)” Ja kauppahan kävi! Markkinointi taktiikkamme oli olla räväkän äänekkäitä omia itseämme. Ostamalla markkinoidun esineen asiakkaat olisivat yhtä hyviä tyyppejä kuin me. ;)


”Osta poeka ylihinnoteltu pupu niin irtoo varmasti kylillä tyttäriltä, ainakin säälistä!”

Hyvä markkinointi on kysyntään ja kilpailua kohtaan liittyvien ongelmien ratkaisemista. Kyse on selkeästi ennakoinnista, sillä elämme nykyaikana nopea syklistä elämää, jolloin on valttia oivaltaa, mitä kaivataan vuodenkin kuluttua. Pohjimmiltaan kyse on kaupallisuudesta: kaiken markkinoinnin päämääränä on saada kuluttajat ostamaan tavaroita ja palveluja.Näin kulttuurituottajan näkökulmasta aihe on kovin haastava. Miten luoda hyvä brändi, jota kaikki halajaa ja himoitsee? Tai edes on utelias kokeilemaan?